Minä ja minun sievä pieni elämäni

Olette varmaan huomanneet, miten vaatekaappien konmarituksen jälkeen ihmiset innostuivat tekemään inventaariota myös korviensa välissä. Siihen on nyt viimeaikoina julkaistu avuksi tehtäväkirja jos toinenkin. Pohdin, että jos hankkisin ne kaikki, voisinko eksyä omaan napaani? 

Sain Kalenteriaddiktit Etelä-Pohjanmaan kautta Johanna Muuraiskankaan Minun elämäni -kirjan tutustuakseni siihen. 


Tämä Kirjapajan kustantama kirja on tarkoitus tehdä - poiketen muista, joita olen selannut - siten, että sen voi antaa muillekin ihmisille luettavaksi. Vaikka omille lapsilleen. Kiva näkökulma! 


Pidän kirjan värimaailmasta ja ulkonäöstä. 


Sukupuuta en meinaa ihan hahmottaa, miten tämä on tarkoitus täyttää. Mutta onko se niin tarkkaa? Tai olenkohan minä liiaksi työmaailmassa käytettyjen tyylien orja? Voi olla. Tämä on kaunis. 


Väliin on pantu maisemakuvia, jotka ehkä minun kirjassani joutuvat peitetyiksi. Kauniita kuvia, mutta pidän enemmän noista värikkäistä piirretyistä. Minä olisin ehkä halunnut ottaa tai etsiä itse valokuvat, jotka sopivat kulloiseenkin mietelauseeseen. Mutta tiedän, että takuuvarmasti moni muu rakastuu kirjan luontokuviin, joten hyvä tämä on näinkin.


 Kokonaisuutena oikein hyvä! Kyllä tämä tulee täytettyä. 

Näkökulmana se, että kirjoittaa periaatteessa toiselle ihmiselle itsestään, omista muistoistaan, ajatuksistaan ja haaveistaan, on ihan erilainen kuin jos ideana on kehittää itseään ja tehdä selkeää inventaariota omasta elämästään vain itseään varten. Asiat miettii ja ilmaisee eri tavoin kuin jos kirjoittaisi vain itselleen. Siinä on olennainen ero ja se tekee tästä kirjasta ihan erilaisen tehdä kuin vaikka Hyvän mielen vuosi -kirjan. 


Bujo, art journal ja tehtäväkirja - siinä kolmikko, jonka kanssa minä aion elää tämän kevään. 

Kiitos EP:n kalenterinaiset, tämä on kiva!