Viikonloppuna otin kameran kauniiseen käteen ja harjoittelin kuvaamista.
Olen pitkään kieltäytynyt käyttämästä meidän digijärkkäriä, mutta nyt päätin kokeilla vielä kerran.
Meidän kamera on vanha Canon 400D, mutta väitän, että kuvien laatu on enemmän kiinni kuvaajasta ja hänen osaamisestaan kuin kamerasta. Yhdet hienoimmista näkemistäni blogikuvista on otettu peruspokkarilla - ei todellakaan vaadita ammattikameraa hyviin kuviin jos tietää mitä tekee. Minulle toistaiseksi riittäisi tuon rungon ominaisuudet, jos osaisin ottaa kamerasta irti kaiken mitä siitä saa.
Päätin siis opetella kyseisen kameran käytön.
Saatte tässä samalla nyt kuvia kivoista Kikoin tuotteista ja parista muusta jutusta, jotka olen ostanut Neitoperhosen talosta (täältä, mutta kivijalkakaupasta). Valurautainen pieni teepannu ja kori ovat muualta.
Tein itselleni pahimman mahdollisen setin, jota yritän muuten välttää kuvata.
Takana oleva seinä on vaniljan värinen, hylly valkoinen, tuotteet luonnonvärisiä. Pannu on musta (tai ehkä tarkasti sanottuna "almost black"). Ajankohta oli aamuhämärä. Kamalaa kuvattavaa.
(Kuvasin meidän Halloween-juhlan kattauksenkin tällä samalla kameralla. Ks. edellinen postaus.)
Tässä viimeisessä sain kuvankäsittelyohjelmalla lopulta aika kohtuulliset, aitoa lähellä olevat, sävyt. Ja sain pidettyä pehmeän fiiliksen.
Tämän kuvaussession jälkeen minulla on nyt aika hyvä käsitys siitä, mitä pitää meidän salaman kanssa tehdä. Ja että oikeasti selvitän, saanko sovittimen tämän kameran rungon ja yhden vanhan objektiivin väliin. Lapseni nimittää objektiiveja tykeiksi. Haluaisin yhden vanhan tykin käyttöön.
Harjoittelut jatkuvat. Hämärä vuodenaika on hanurista. Toisaalta se on haaste, jonka voi selvittää.
Onneksi on kiva teepannu, hyvää teetä ja kahvia. :)
Neitoperhosen taloon tulee joulutuotteet ihan lähiaikoina, siitä tulee erikseen juttua lisää myöhemmin!