Tiedän, ettei tuo otsikon sana taida olla oikea sana, mutta se nyt vain kuvaa tätä minun prosessiani ja touhuani täällä kotona parhaiten.
Muistatteko vanhan blogin puolelta vielä minun keltaisen kaappini?
Se on nyt tämän näköinen. Saattaa olla vielä muutosta tulossa, mutta nyt katselen tätä hetken näin.
Maalasin kaapin varastosta löytyneellä puolihimmeällä seinämaalilla.
Ikkunoihin kiinnitin vaijerin avulla mummun vanhat Marimekon verhot. Nämä olivat aina mummulassa keittiön ikkunassa. Meidän ikkunoihin eivät käy liian pienen kokonsa vuoksi, mutta tuonne istuvat hyvin.
Kaapin päälle nostin kultaköynnöksen. Tämä on ihana kasvi, se kasvaa melkein silmissä ja tämäkin pukkaa uutta tuollaista pitkää rönsyä tuolta. Lehdet ovat vielä kääntyneet vanhan kasvin paikan mukaan valoa kohti, eiköhän ne tuosta käänny pikkuhiljaa kun tottuu uuteen paikkaansa.
Sain työkaverilta pistokkaana toisenkin väristä kultaköynnöstä.
Nämä vanhat, moneen kertaan käytetyt ja kulahtaneet saviruukut ovat kaikkein kauneimpia.