Meiltä kotoa

Minä en harrasta lavastettuja kuvia. Kyse ei ole pelkästään periaatteesta, vaan ihan vain laiskuudesta. Meillä on niin sekasotkuista koko ajan, että joutuisin häätää perheen kolmeksi päiväksi muualle asumaan ja siivota sen koko ajan ennen kuin meiltä saisi kauniita sisustuskuvia. Siispä ette saa. 

Mutta ehkä nämä ovat lohdullisia. Armollisia. Lapsiperheessä on sekasotkua, varsinkin kun vanhempina on vähän boheemiin taipuvat aikuiset. 


Ripustin syyskuun alun kunniaksi valoputouksen oviaukkoon. Yhtään ei silmää enää häiritse se, että oviaukko on edelleen ihan keskeneräinen. Siihen tulee ihan oikeasti karmit ja listat. Ennen joulua. Ehkä. Jos muistetaan. Viime vuonna ei muistettu.

Ja kyllä, keittiön lattialla näkyy kuvassa olevan leivänpaahdin lattialla. Rusina on tehnyt leivän itselleen. Pöydällä odottavat jaettuna Dumlet lasten huomaamista.

Sama kohta aiemmin kuvattuna.






Olohuoneen väliseinää.


Olohuoneesta näkyy vähän lisää kuvia tästä postauksesta. 

Minun pääsisäiskukkani on hengissä edelleen. Tämä on kukka minun makuuni! Kun juuret näyttävätä harmailta ja kurttuisilta, upotan kukan kahviveteen. Kun juuret näyttävät vihreiltä ja pulleilta, otan pois ja valutan hetken. Sitten taas mennään kuukausi! Tämä tekee kukkaa. 


Meillä katsottiin tätä kirjoittaessani Formulaa. Hirveä huuto ja ohjeistus kuului minun työhuoneeseeni.


Nyt menen katsomaan, onko Mies nostanut sen leivänpaahtimen lattialta paikoilleen. Jos ei ole, nostan pois. :D Ei sen ihan lattialla tarvitsisi olla.