Minä tajusin nyt vasta, että runot ovat vastaus minun kaipuuseeni saada kalenteriin ja bujoon kauniita ja kolahtavia ajatelmia. Miten ihmeessä en ole tullut ajatelleeksi asiaa aiemmin?
Vähän glögiä, kynttilä, kynät, kalenteri ja runokirja. Ei ollenkaan huono yhdistelmä tällaisena harmaana lauantaipäivänä.
Käpy-runo istuu minun ensi viikon viikkoaukeamaan paremmin kuin hyvin. Runoilija osaa ilmaista isoja asioita vähillä sanoilla.
Sain yhteistyönä Raidan Koskaan ei voi tietää, kuinka ihmeelliseen päivään herää -runokirjan (täältä --> Mediapinta). Omana ajatuksenani oli nimenomaan tämä kalenterituunaus.
Kirja on kalenterituunauksen kannalta kivan kokoinenkin - mahtuu täydellisesti A5-kokoisen kalenterin väliin vaikka mukana kulkemaan. Runot lohduttavat, sanoittavat tunnelmia ja vievät eteenpäin.
Otin kuvan teille runokirjasta sen jälkeen, kun olin merkannut ne runot, jotka jotenkin tuntuivat omilta ja jotka pääsevät minun kalenteriini. Aika monta!
TN:n väliin tein välilehden vellumista. Kirjoitin siihen runon, joka on ajankohtainen juuri nyt.
Pujotin kaitaleen vihon alta.
Lehti pysyy paikoillaan ilman washiakin, mutta laitoin sitä pätkän ihan vain varmistukseksi ja koristeeksi.
Minä pidin Raidan runoista. Runoissa on luopumista, surua ja jälleen toivoa ja uutta.
Runokirja on Adlibriksenkin listoilla. Tuolta kustantajan sivuilta tilatessa postikulut sisältyvät hintaan.
Suosittelen, tämä oli hyvä! Runokirja jää elämään minun kanssani.